Katon maalaus opas

Miksi katon maalaus on tärkeää?

Katon maalaus on olennainen osa talon kunnossapitoa. Huoltomaalaus pidentää katon käyttöikää estämällä kosteuden pääsyn rakenteisiin ja ehkäisee siten esimerkiksi ruostumista, sammaloitumista ja pakkasvaurioita. Maalattu katto säilyttää paremmin tiiveytensä – maalipinta toimii suojakalvona, joka hylkii vettä ja suojaa kattoa sään rasituksilta Suomen vaativassa ilmastossa.

Säännöllinen maalaus myös säästää kustannuksissa pitkällä aikavälillä, sillä ajoissa tehty maalaus estää vakavampien vaurioiden synnyn ja lykkää kallista kattoremonttia tulevaisuuteen. Lisäksi esteettinen hyöty on merkittävä: uusi maalipinta uudistaa katon ulkonäön, mikä kohottaa koko rakennuksen ilmettä ja arvoa. Kokonaisuutena katon maalaus on ympäristöystävällisempi ja edullisempi vaihtoehto katon uusimiselle, kunhan työ tehdään oikeaan aikaan ja huolellisesti.

Kattotyypit ja maalauksen erityispiirteet

Suomessa yleisimmät kattomateriaalit omakotitaloissa ja muissa rakennuksissa ovat peltikatto, tiilikatto (yleensä betonitiili tai savitiili) sekä huopakatto (bitumikermikate). Kunkin tyypin maalaamisessa on omat huomioitavat seikkansa:

Peltikatto:

Milloin on peltikatto maalattava?

Metallikaton (teräspelti, usein sinkitty tai tehdaspinnoitettu) maalaus on tärkeää ruostumisen estämiseksi. Peltikatto kannattaa maalata viimeistään, kun maalipinta on kulunut tai hilseilee – paljaalle pellille ilmestyy helposti ruostetta. Maalaus pidentää peltikaton käyttöikää merkittävästi luomalla suojaavan kalvon ruostetta ja kosteutta vastaan.

Mitä otettava huomioon?

Peltikaton erityispiirteenä on liukas pinta: työskenneltäessä on huolehdittava turvaköysistä ja -valjaista sekä kuivista olosuhteista. Lisäksi vanhoissa peltikatoissa voi olla ruosteläikkiä tai useita maalikerroksia, jotka on poistettava huolellisesti ennen uutta maalia. Peltikatolla lämpölaajeneminen on voimakasta, joten käytettävän maalin on oltava joustavaa ja hyvin metalliin tarttuvaa.

Tiilikatto:

Miksi tehdä tiilikaton pinnoitus?

Betonitiili- tai savitiilikatto on kestävä, mutta ajan myötä tiilen pinnan huokosiin kertyy likaa ja kasvustoa. Tiilikaton maalaamista kutsutaan usein tiilikaton pinnoitukseksi, koska maalilla ikään kuin uusitaan tiilen suojapinnoite. Oikein tehty pinnoitus estää kosteuden imeytymistä tiileen, mikä ehkäisee sammaloitumista ja pakkasrapautumista (tilannetta, jossa tiileen imeytynyt vesi jäätyessään rikkoo tiiltä). Maalaus sulkee tiilen huokosia ja näin pidentää tiilikaton ikää jopa 10–15 vuodella. Maalattu tiilikatto myös parantaa katon ulkonäköä ja helpottaa jatkossa sen puhtaanapitoa, kun pinta on sileämpi eikä sammal tartu niin helposti.

Mitä otettava huomioon tiilikaton pinnoittamisessa?

Tiilikaton maalauksessa on huomioitava, että rikkoutuneet tiilet tulee vaihtaa ennen maalausta ja katto on puhdistettava erittäin huolellisesti sammaleesta. Myös tiilikaton päällä liikuttaessa on varottava rikkomasta tiiliä – astu kantavien rakenteiden kohdalle ja käytä kattosiltoja tai -tikkaita tarpeen mukaan.

Huopakatto:

Milloin ja miksi tehdään huopakaton pinnoitus?

Bitumikatot (kuten palahuopa tai hitsattu bitumikermi) kärsivät ajan myötä UV-säteilystä, kuivuvat ja halkeilevat. Huopakaton pinnoitusmaalilla voidaan elvyttää vanhaa huopaa ja pidentää sen elinkaarta kustannustehokkaasti. Maalaus palauttaa bitumikatteen joustavuutta ja suojaa sitä vedeltä sekä UV-valon haurastavalta vaikutukselta. Huopakaton maalauksessa on kuitenkin tärkeää ajoitus: yleensä pinnoitusta suositellaan, kun katto on noin 20+ vuoden ikäinen mutta rakenteeltaan vielä ehjä.

Mitä otettava huomioon huopakaton pinnoituksessa?

Huolellinen puhdistus ja pohjatyöt ovat välttämättömiä, sillä maali ei tartu likaan tai sammaleeseen – huopapintaan ei saa jättää irtonaisia kiviä, hiekkaa tai kasvustoa. Ennen maalausta mahdolliset halkeamat ja reiät huovassa on paikattava erityisellä bitumikitillä tai -paikkanauhoilla. Huopakatto on usein loivempi kuin tiili- tai peltikatto, mikä helpottaa työskentelyä ja vähentää putoamisriskiä, mutta toisaalta huopakatteen pinta voi olla karhea (mineraalisirote), joten maalia kuluu melko paljon kattavaa kerrosta muodostettaessa.

Katon maalauksen valmistelut

Ennen maalaustyöhön ryhtymistä huolellinen valmistelu on avainasemassa. Riippumatta kattotyypistä valmisteluihin kuuluvat seuraavat vaiheet:

• Katon tarkastus:
  Aloita selvittämällä katon yleiskunto. Etsi mahdolliset vuotokohdat, ruostuneet peltilevyt, rikkinäiset tiilet, huovan halkeamat tai muut viat. Pienetkin vauriot kannattaa korjata ennen maalausta (esim. vaihda rikkinäiset tiilet, kiristä irronneet peltiruuvit, paikkaa huovan repeämät). Jos katto on hyvin huonossa kunnossa (esim. voimakkaasti ruostunut tai tiilet pahoin rapautuneet), pelkkä maalaus ei välttämättä riitä, vaan voi olla harkittava kattoremonttia.
  
• Puhdistus:
  Seuraavaksi katolta poistetaan kaikki irtolika, lehdet, neulaset ja kasvustot. Käytä harjaa tai puhallinta roskien poistoon. Erityisesti tiili- ja huopakatolla sammaloituminen on yleinen ongelma – harjaa näkyvä sammal ja jäkälä irti. Korkeapainepesu on suositeltava tapa pestä katto puhtaaksi homeesta, liasta ja irtoavasta maalista.
  
  Käytä tarvittaessa biohajoavaa kattojen pesuainetta tai homeenpoistoainetta ohjeen mukaan, jotta kaikki epäpuhtaudet saadaan irtoamaan. Pese katto ylhäältä alaspäin, ja vältä liian kovaa painetta erityisesti huopakatolla, ettei pinta vaurioidu. Huuhtele pesuaine huolellisesti pois vedellä. Anna katon kuivua täysin – kuiva pinta on edellytys onnistuneelle maalaukselle.
  
• Suojaus:
  Suojaa ympäristö ja työalue ennen maalausta. Peitä tarvittaessa seinät, ikkunat, räystäslaudat, rännit ja lähellä olevat pensaat pressuilla tai suojamuovilla, etenkin jos aiot käyttää maaliruiskua (jotta tuulen mukana kulkeutuva maalituska ei sotke paikkoja).
  
  Sähköjohdot ja antennit on hyvä suojata tai siirtää pois tieltä. Varmista myös, että aluskatteen tuuletusaukot tai ilmanvaihtohormit eivät ota maalia sisäänsä – voit tilapäisesti tukkia ne suodattimella tai rätillä maalauksen ajaksi.
  
• Työturvallisuus:
  Katolla työskentely on riskialtista, joten varmista turvallisuus ennen aloittamista. Käytä aina turvavaljaita ja köysiä, jotka on kiinnitetty tukevasti (esim. savupiippuun, kattotikkaisiin tai muuhun kestävään rakenteeseen). Varmista tikkailta katolle noustessa, että tikkaat ovat tukevat ja kiinnitetty liikkumattomiksi.
  
  Katon ollessa jyrkkä tai korkealla, harkitse telineiden tai nostimen käyttöä. Älä työskentele yksin korkealla: apumies varmistaa turvallisuutta. Valitse työjalkineiksi pitäväpohjaiset kengät (kumi- tai huopapohja) hyvän kitkan takaamiseksi.
  
  Poista työalueelta ylimääräiset esteet ja varo, ettei sähköjohtoja tai työkaluja jää jalkoihin. Suunnittele työ sääolosuhteiden mukaan – vältä kiirehtimistä huonossa säässä, sillä liukkaalla katolla liikkuminen on vaarallista.
  
• Oikeat välineet esille:
  Varmista, että sinulla on kaikki tarvittavat työvälineet valmiina ennen maalausta. Tyypillisiä välineitä ovat: korkeapainepesuri (katon pesuun), teräsharja, kaavin tai hiomaharja (ruosteen ja hilseilevän maalin poistoon), maalausvälineet (leveä pensseli, pitkävartinen tela ja/tai maaliruisku sekä maalikaukalo), sekoituskeppi ja porakonevispilä maalin sekoittamiseen, mitta astiat ohennukseen, suojakäsineet, hengityssuojain (jos käsittelet maalipölyä tai spraymaalaat), sekä tukevat tikkaat tai henkilönostin. Kun kaikki on suunniteltu ja valmisteltu, itse maalaustyö sujuu turvallisemmin ja tehokkaammin.

Maalausprosessin vaiheet kattotyypeittäin

Maalaustyön vaiheet ja käytettävät menetelmät vaihtelevat hieman kattotyypin mukaan. Alla on eritelty ohjeet peltikaton, tiilikaton ja huopakaton maalaamiseen.

Peltikaton maalaus -Työvaiheet DIY

Peltikaton huoltomaalaus on syytä tehdä, kun vanha maalipinta on kulunut, haalistunut tai hilseilee.

Miten maalaan itse peltikaton ja mitkä ovat työvaiheet?

1. Vanhan maalin ja ruosteen poisto: Kaavi ja harjaa kaikki irtoava, hilseilevä maali pois pellin pinnasta. Poista myös näkyvä ruoste esimerkiksi teräsharjalla tai hiomapaperilla. Tarvittaessa käytä painepesuria irrottamaan heikosti kiinni olevaa maalikalvoa (varmista kuitenkin, ettei vettä pääse aluskatteeseen). Tärkeää on, että pellin pinnalle ei jää irtonaisia maalilastuja tai ruostekerrostumia, jotka estäisivät uuden maalin tarttumisen.
   
2. Pintojen pesu: Kun mekaaninen puhdistus on tehty, pese peltikatto kauttaaltaan emäksisellä katonpesuaineella (biologisesti hajoava pesuaine on ympäristöystävällinen vaihtoehto). Levitä pesuaine katolle harjalla tai matalapaineruiskulla ja anna sen vaikuttaa ohjeen mukainen aika. Huuhtele sitten katto runsaalla vedellä, mieluiten painepesurilla, kunnes kaikki pesuaine ja lika on poissa. Anna katon kuivua täysin ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.
   
3. Ruostekohtien käsittely: Etsi katosta ruosteen paljastamia kohtia (esim. naarmut, pellin saumat tai kiinnitysruuvien ympäristö). Harjaa ruoste huolella pois teräsharjalla tai kulmahiomakoneeseen kiinnitetyllä harjalaikalla. Levitä sitten ruosteenestopohjamaalia (esimerkiksi Ferrex Aqua tai muu ruosteenestomaali) näihin kohtiin suojaamaan paljasta metallia. Anna pohjamaalin kuivua ohjeen mukainen aika (tyypillisesti vuorokausi).
   
4. Pohjamaalaus (tarvittaessa): Jos peltikatto on kauttaaltaan kulunut niin, että pellinpinta on laajasti paljaana tai vanha maalipinta on lähes kokonaan poistettu, koko katon pohjamaalaus ruosteenestomaalilla voi olla tarpeen. Pohjamaali parantaa pintamaalin tarttuvuutta ja korroosiosuojaa. Käytä metallikatolle tarkoitettua pohjamaalia ja anna sen kuivua täysin ennen pintamaalausta.
   
5. Pintamaalaus: Sekoita peltikattomaali huolellisesti. Valitse maali, joka on tarkoitettu peltikatoille – yleensä se on joko liuoteohenteinen alkydimaali tai vesiohenteinen akrylaattimaali, jossa on ruosteenestopigmenttejä.
   
   Levitä maali katolle tasaisesti. Laajoilla pinnoilla voit käyttää maaliruiskua nopeuttamaan työtä, mutta pensseli tai tela on hyödyllinen reunojen, nurkkien ja muiden tarkkuutta vaativien kohtien maalauksessa.
   
   Suositeltavaa on maalata kaksi kerrosta: ensimmäinen ohut kerros ja sen kuivuttua toinen kerros, jotta pinnasta tulee kestävä ja täysin peittävä. Noudata maalin kuivumisajoista valmistajan ohjetta (tyypillisesti vähintään 4–12 tuntia kerrosten välillä säästä riippuen). Maalaa pilvisellä poutasäällä, ei suoraan paahtavassa auringossa, jotta maali ei kuivu liian nopeasti pellin pinnalla.
   
6. Viimeistely: Tarkista lopuksi, että maalipinta on kauttaaltaan ehjä ja tasainen. Puhdista mahdolliset maalitahrat ränneistä ja seinistä heti tuoreeltaan. Anna maalin kuivua rauhassa ennen katolla liikkumista. Ylimääräinen maali kannattaa säilyttää myöhempiä korjauksia varten hyvin suljettuna astiana.

Tiilikaton maalaus (pinnoitus)

Tiilikaton maalaus (eli pinnoitus) tehdään yleensä vanhemmille katoille, joiden tiilipinta on kulunut tai sammaloitunut.

Miten maalaan tiilikaton itse ja mitkä ovat työvaiheet?

1. Puhdistus: Harjaa tiilikaton pinta kauttaaltaan puhtaaksi irtolähteestä, noesta, lehdistä sekä kaikesta kasvustosta (sammal, jäkälä). Mekaaninen harjaus irrottaa suurimman osan sammaleesta. Tämän jälkeen pese katto painepesurilla käyttäen betonitiilikatoille tarkoitettua pesuainetta (esim. biohajoava sammaleenpoistoaine).
   
   Aloita harjanteelta ja etene alaspäin, jotta likavesi valuu pois katolta. Anna pesuaineen vaikuttaa ohjeen mukaan ja huuhtele sitten huolellisesti. Pesun yhteydessä on hyvä puhdistaa myös rännit irtoavasta liasta. Anna katon kuivua täysin – betonitiilet ovat huokoisia, ja niiden on oltava kuivia maalauksen alkaessa.
   
2. Pohjakerros maalia: Sekoita tiilikattomaali hyvin. Tiilikattoja varten on saatavilla erikoismaaleja (yleensä akrylaattipohjaisia pinnoitusmaaleja), jotka imeytyvät hieman tiilen pintaan ja muodostavat vettähylkivän kalvon.
   
   Aloita maalaus levittämällä ensimmäinen maalikerros hieman ohennettuna (noin 10–20 % vedellä ohennus, valmistajan ohjeen mukaan). Ohuempi seos toimii pohjamaalin tavoin: se imeytyy tiilen huokosiin ja tarttuu hyvin alustaansa. Maalin voit levittää korkeapaineruiskulla, mikä on tehokas tapa saada maali joka koloon tiilen karheassa pinnassa.
   
   Ruiskulla maalatessa muista suojata ympäristö huolellisesti. Vaihtoehtoisesti voit käyttää leveää pensseliä tai telaa, mutta työ on hitaampaa. Anna ensimmäisen kerroksen kuivua riittävästi (yleensä vähintään muutama tunti, mielellään seuraavaan päivään).
   
3. Pintakerros maalia: Levitä toinen maalikerros nyt ilman ohennusta (tai valmistajan ohjeen mukaisesti). Toinen kerros antaa lopullisen värin ja suojaavan paksun kalvon tiilikatolle. Varmista, että maali levittyy tasaisesti myös tiilien sivuille ja limityksiin.
   
   Tarkista erityisesti harjan kohdat, päätypellitysten reunat ja läpivientien ympärykset, että nekin saavat maalipinnan. Toisen kerroksen jälkeen tiilikatto on suojattu: pinnoite estää vettä imeytymästä tiiliin ja suojaa kattotiiliä sammaleen kasvulta useiden vuosien ajan. Anna pinnoitteen kuivua rauhassa ennen katolla kävelyä tai raskaampaa rasitusta (yleensä vähintään vuorokausi).
   
4. Viimeistely ja tarkistus: Kerää lopuksi katolta mahdolliset roskat (maalipurkit, teipit, suojamuovit). Varmista, että kaikki tiilet ovat kauttaaltaan peittyneet pinnoitteeseen. Puhdista roiskeet ränneistä ja talon seinistä ennen kuin ne kuivuvat pysyviksi. Tiilikaton uusi pinnoite paitsi suojaa kattoa, myös tekee siitä lähes uudenveroisen näköisen.

Huopakaton maalaus (pinnoitus)

Huopakaton pinnoitus eroaa hieman muiden kattotyyppien maalauksesta, koska materiaalina on joustava bitumi. Huopakattoa maalatessa käytetään erityisiä bitumikatteen pinnoitusaineita, jotka muodostavat kumimaisen, elastisen suojakerroksen huovan päälle.

Miten maalaan tai pinnoitan huopakaton itse ja mitkä ovat työvaiheet?

1. Puhdistus: Poista huopakatolta irtoroskat (oksat, lehdet) ja harjaa tai kaavi pois kaikki sammal ja jäkälä. Käy erityisesti läpi pohjoisen puolen varjoisat kohdat, joissa kasvustoa on eniten, sekä huovan saumoissa olevat kolot.
   
   Huopakaton pinta on karhea, joten sammaleen juuret saattavat ulottua syvälle – käytä tarvittaessa sammaleenpoistoainetta: levitä aine huopakatolle ja anna vaikuttaa suositellun ajan. Tämän jälkeen pese katto kevyesti painepesurilla kauttaaltaan, jotta kaikki irtolika ja pesuaine jäämät lähtevät.
   
   Varo kuitenkin liian kovaa painetta, jottei vanha huopa vaurioidu; käytä leveää suihkua ja pidä suutin hieman etäämmällä pinnasta. Huuhtele katto puhtaalla vedellä. Huom: Monet ammattilaiset suosittelevat kuumavesipainepesuria huopakaton pesuun parhaan tuloksen saamiseksi, sillä kuuma vesi irrottaa bitumista öljyjä pintaan ja puhdistaa tehokkaammin vaikean lian.
   
   Anna katteen kuivua täysin pesun jälkeen – tämä voi viedä useita tunteja tai jopa päiviä sään lämpimyydestä riippuen, sillä huopa voi varastoida kosteutta.
   
2. Korjaustoimet: Tarkista puhdistetusta katteesta halkeamat, ilmataskut (pullistumat) tai muut vauriokohdat. Paikkaa kaikki löydetyt viat ennen maalausta. Pienet halkeamat ja reiät voidaan täyttää bitumisella kattomassalla (kittimäisellä aineella).
   
   Levitä massaa halkeamaan ja paina se huovan tasoon, niin että kohta tulee tiiviiksi. Suuremmat repeämät voi vahvistaa lisäksi huopakaton paikkausnauhalla: levitä bitumiliimaa repeämän alle, aseta paikkauskaistale päälle ja painele tiukasti.
   
   Mikäli katto on katteeltaan hyvin kulunut (bitumista kimaltelee esiin vaaleaa lasikuitukudosta tai huopa repeilee laajalti), on syytä harkita, onko pelkkä pinnoitus riittävä vai tarvitaanko osittainen uusiminen. Yleisesti kuitenkin, kun huopakatto on rakenteellisesti ehjä, pinnoitus voi tuplata huopakatteen eliniän ja lykätä kallista uusimista vuosilla.
   
3. Maalaus (pinnoitus): Sekoita huopakaton pinnoitusmaali (bitumikattomaali) huolellisesti purkin ohjeen mukaan. Yleensä huopakaton maalit ovat vesiohenteisia akrylaattipohjaisia maaleja, joihin on lisätty bitumia tai kumilateksia joustavuuden takaamiseksi, tai vaihtoehtoisesti liuoteohenteisia bitumipohjaisia pinnoitteita.
   
   Kotikäyttöön on suosittuja tuotteita kuten Tikkurilan Kilpi Huopakattomaali. Ensimmäinen kerros suositellaan usein ohentamaan noin 10–15 % vedellä, jotta maali levittyy huokosiin paremmin ja tarttuu lujasti alustaan. Levitä maali siveltimellä tai esimerkiksi leveällä katuharjalla (jota käytetään kuin isoa pensseliä) huovan pintaan tasaisesti.
   
   Ruiskumaalausta ei yleensä suositella huopakatolle, koska pinnoite on hyvin paksua ja karhea huopapinta aiheuttaa sumun kulkeutumista vaikeasti; lisäksi harjaamalla saa varmistettua, että maali menee jokaiseen huovan huokoseen. Anna ensimmäisen kerroksen kuivua vähintään vuorokauden (bitumipinnoitteet kuivuvat hitaasti).
   
4. Toinen kerros: Levitä toinen kerros ohentamatonta pinnoitusmaalia aikaisintaan seuraavana päivänä, kun ensimmäinen kerros on ehtinyt kuivahtaa. Toinen kerros varmistaa riittävän kalvon paksuuden ja peittää mahdolliset epätasaisuudet.
   
   Huomaa, että huopakaton pinnoitekerros on paksumpi kuin tavallinen maali, ja sen lopullinen kuivumisaika voi olla pitkä – joitakin tuotteita tulee jättää jopa viikoiksi rauhaan ennen katolla liikkumista tai mekaanista rasitusta. Vältä siis katolla kävelyä turhaan pinnoituksen jälkeen ja pidä erityisesti terävät esineet (tikapuiden jalat, työkalut) poissa tuoreelta pinnalta.
   
5. Työn viimeistely: Tarkista silmämääräisesti, että pinnoite kattoi koko katon tasaisesti. Huopakatteen pinnoite on usein mattapintainen ja tasaisen värinen, eikä alta saa pilkottaa vanhaa huopaa. Puhdista työvälineet (huopamaali on vesiohenteista – käytä vettä ja saippuaa; jos liuotinpohjaista, käytä ohjetta vastaavaa liuotinta).
   
   Kerää suojamuovit ja jätä katto kuivumaan. Huopakaton pinnoitus kannattaa ajoittaa alkukesään, jotta pitkä kuivausaika onnistuu ennen syksyn lehtiä ja roskia. Hyvin tehdyn pinnoituksen kestoikä on tyypillisesti luokkaa 10–15 vuotta ennen seuraavaa käsittelyä, ja joissain tapauksissa jopa 20 vuotta.

   👉 Klikkaa tästä ja kilpailuta remonttisi 👈

Maalausmenetelmät: ruisku, tela vai pensseli?

Ruiskumaalaus

Eri maalausmenetelmissä on omat etunsa. Ruiskumaalaus on nopea ja tuottaa tasaisen lopputuloksen suurilla pinnoilla. Se sopii erityisen hyvin laajoille tai monimuotoisille katoille, joissa on paljon yksityiskohtia, läpivientejä ja kulmia – ruisku yltää vaikeisiinkin koloihin ja levittää maalin ohuena kerroksena tasaisesti.

Ruiskumaalaus vaatii kuitenkin kalliin ruiskulaitteen ja kokemusta: väärällä tekniikalla voi tulla epätasaisuuksia (esim. vaihteleva etäisyys aiheuttaa eripaksuisia kerroksia). Lisäksi tuulisella säällä ruiskumaalaus on hankalaa, koska maalisumu voi kulkeutua ympäristöön hukaten maalia ja tahrien pintoja.

Tela

Telalla maalaaminen on hitaampaa mutta antaa hyvän kontrollin maalin määrään. Tela ei sumuta maalia ympäristöön, joten suojaustarve on pienempi ja menetelmä toimii paremmin tuulisissa oloissa. Tela sopii pienempiin ja yksinkertaisempiin kattopintoihin, missä reunojen suojauksia ei ole paljon ja työ halutaan tehdä rauhallisesti.

Aloittelijalle telamaalaus on yleensä helpompi hallita kuin ruisku, kunhan käytetään oikeanlaista telaa (esim. pitkä nukka vai lyhyt nukka riippuen pinnan karheudesta). Telalla on kuitenkin varottava liikaa painamista, jottei synny telan reunoista viiruja pintaan, ja huolehdittava että telaan lisätään maalia riittävästi (kuivalla telalla jää helposti epätasainen jälki).

Pensseli

Pensseli (sivellin) on välttämätön yksityiskohtiin, kuten jiireihin (sisätaitteisiin), kattoturvatuotteiden kiinnityskohtiin, saumoihin ja jiiripellitysten reunoihin. Pienemmillä katoilla koko maalauksenkin voi tehdä pensselillä, mutta työ on työlästä.

Sivelty pinta voi myös jäädä hieman strukturoidummaksi verrattuna ruiskutettuun. Usein paras lopputulos saavutetaan yhdistämällä menetelmiä: suuret yhtenäiset pinnat maalataan ruiskulla tai telalla, ja niiden jälkeen viimeistellään yksityiskohdat pensselillä. Näin työ sujuu joutuisasti, mutta tarkkuutta vaativat kohdat saadaan huolitellusti maalattua.

Tarvittavat työvälineet

• Pesuvälineet: Korkeapainepesuri (mielellään pesuaineannostelijalla) katon pesuun. Harjat ja kaapimet vanhan maalin, sammaleen ja ruosteen poistoon (teräsharja, juuriharja, kaavin, hiomapaperia).
  
• Henkilösuojaimet: Turvavaljaat ja -köydet katolla liikkumiseen, tukevat tikkaat (kattotikkaat ja talotikkaat). Kypärä, liukuestejalkineet, suojakäsineet, suojalasit ja hengityssuojain (erityisesti ruostepölylle tai maaliruiskun sumulle altistuttaessa).
  
• Maalausvälineet: Maaliruisku (airless-tyyppinen korkeapaineruisku) suurille pinnoille, maalitelat jatkovarrella sekä pensseleitä eri kokoisina. Maalikaukalo telalle, sekoitusvälineet maalille (esim. porakonevispilä), mitta-astia ohenteelle.
  
• Muut: Suojamuovit/pressut ympäristön suojaamiseen, maalarinteippiä rajaamiseen, astioita veden ja pesuaineen sekoittamiseen, rättejä tai sieniä pienten valumien pyyhkimiseen, roskasäkkejä jätteille.

Huomaa, että ammattilaisilla on usein käytössään erikoisvälineitä, kuten henkilönostimet, turvakiskot katolla ja korkealaatuiset ruiskut. Työvälineiden valintaan kannattaa panostaa, sillä oikeilla välineillä työn laatu paranee ja turvallisuus lisääntyy.

Suositellut maalit eri kattotyypeille

Markkinoilla on maaleja, jotka on erityisesti kehitetty kullekin kattomateriaalille. On tärkeää käyttää oikeanlaista maalia, jotta tarttuvuus ja kestävyys ovat kunnossa. Alla on listattu suositeltuja maalityyppejä kattotyypeittäin:

• Peltikatto:
  Käytä peltikattomaalia, joka sisältää ruosteenestopigmenttejä ja kestää UV-säteilyä. Tyypillisiä ovat liuoteohenteiset alkydimaalit (esim. Tikkurila Panssarimaali) ja nykyaikaiset vesiohenteiset akrylaatimaalit (esim. Tikkurila Panssari Akva tai Teknos Kirjo Aqua). Nämä on suunniteltu tarttumaan sinkittyyn teräkseen ja vanhoihin pinnoitteisiin.
  
  Valitse kiiltoasteeltaan puolikiiltävä tai kiiltävä maali, jolloin vesi ja lika valuvat paremmin pois. Huom.: Vältä tavallisia talomaaleja – ne eivät kestä peltikaton lämpölaajenemista ja säärasitusta.
  
  
• Tiilikatto:
  Betonitiilille on omat tiilikattomaalit/pinnoitteet, jotka ovat yleensä akrylaattipohjaisia ja hengittäviä (päästävät tiilen kosteuden ulos halkeilematta). Esimerkkejä ovat Tikkurilan Kilpi Tiilikattomaali ja Teknos Kirjo Tile.
  
  Nämä maalit muodostavat tiiviin, vettä hylkivän kalvon tiilen päälle ja sisältävät usein homeenestoaineita kasvustojen torjumiseksi. Sävyn voi valita katon alkuperäisen värin mukaan; yleisiä ovat musta, tummanharmaa, punainen ja ruskea.
  
  Mineriittikaton (eli varttikaton) maalaus on samankaltainen prosessi kuin tiilikaton, ja siihen käytetään myös erityispinnoitetta – joskin asbestia sisältävän mineriitin käsittelyssä on noudatettava viranomaisohjeita.
  
  
• Huopakatto: Bitumikatolle sopii huopakaton pinnoitusmaali, joka on erittäin joustava ja vettähylkivä. Esimerkiksi Tikkurilan Kilpi Huopakattomaali on suunniteltu huopa- ja bitumikatoille. Se on vesiohenteinen akrylaattimaali, johon on lisätty bitumia – kuivuttuaan se muodostaa kumimaisen pinnan, joka myötäilee huovan liikkeitä.
  
  Myös liuoteohenteisia bitumipinnoitteita on (kutsutaan joskus ruiskubitumiksi tai bitumikattopinnoitteeksi), joita esimerkiksi ammattilaiset ruiskuttavat tasakatoille. Pinnoitevalinnassa tärkeintä on varmistaa, että tuote on tarkoitettu bitumikatolle – näin se tarttuu karkean huovan mineraalipintaan eikä halkeile kylmässäkään.
  
  Huopakattomaalit ovat tyypillisesti sävyltään tummia (musta, harmaa, vihreä, ruskea), ja ne kannattaa sekoittaa keskenään yhteen astiaan ennen käyttöä värivaihtelun välttämiseksi.
  

Jokaisen maalityypin kohdalla noudata valmistajan ohjeita huolellisesti. Pohjamaalien tarve vaihtelee: peltikaton ruostekohdat pitää usein pohjamaalata erikseen, kun taas tiili- ja huopakattojen maalit toimivat yleensä ilman erillistä primeria suoraan puhtaalle pinnalle. Huomioi myös maalausolosuhteet: useimpien kattomaalien lämpötila-alue on vähintään +5…+10 °C ylöspäin ja poutasää.

Mitä maksaa katon maalaus? -Ammattilaisen tekemänä

Katon maalauksen hinta muodostuu pääasiassa työstä (työveloitus) ja materiaaleista (maalit, pesuaineet, tarvikkeet). Keskimäärin huoltomaalaus maksaa Suomessa noin 15–30 €/m² (sisältäen työn ja maalit) kohteesta riippuen. Hintahaarukka on suuri, koska siihen vaikuttavat monet tekijät:

• Katon pinta-ala ja muoto: Suuri katto vaatii enemmän materiaalia ja työtunteja. Monimuotoiset katot (lisäsiivekkeet, lukuisat läpiviennit, koristeelliset rakenteet) lisäävät työmäärää suojauksineen ja yksityiskohtineen.
  
• Katon kunto: Erittäin likainen tai huonokuntoinen katto vaatii laajempia pohjatöitä – esim. runsaasti sammaloitunut tiilikatto vaatii perusteellisemman puhdistuksen (mikä voi lisätä kustannusta ~3–7 €/m² pelkälle puhdistustyölle). Samoin ruosteinen peltikatto voi edellyttää hiekkapuhallusta tai useampia maalikerroksia.
  
• Katon jyrkkyys ja korkeus: Jyrkällä katolla maalaaminen on hitaampaa ja riskialttiimpaa; usein tarvitaan telineitä tai henkilönostinta. Tämä nostaa työn hintaa. Myös kaksikerroksisen talon katon maalaus on kalliimpaa kuin yksikerroksisen, koska putoamissuojaus ja työjärjestelyt ovat vaativampia.
  
• Sijainti: Alueelliset erot ovat merkittäviä. Pääkaupunkiseudulla kattotöiden hinnat voivat olla 20–50 % korkeammat kuin muualla maassa korkeampien työvoima- ja yrityskulujen vuoksi. Esimerkiksi peltikaton maalauksen neliöhinta voi PK-seudulla nousta jopa 40–60 euroon, kun se muualla on tyypillisesti 20–30 €/m².
  
• Erityistoiveet: Tietyt maalit tai lisäkäsittelyt (kuten homeenestoaineen käyttö, pohjamaalaus koko katolle, ylimääräiset sävytykset) voivat lisätä hintaa. Myös töiden aikatauluttaminen (esim. viikonloppu- tai iltatyö) voi tuoda pienen lisän.

Tyypillisiä hintahaarukoita kattotyypeittäin:

Peltikaton maalauksessa 20–30 €/m² on tavallinen taso (160 m² peltikatto ~3200–4800 €).

Tiilikaton maalauksessa n. 15–25 €/m² (esim. 200 m² ~3000–5000 €)

Huopakaton pinnoituksessa noin 15–30 €/m² (100 m² huopakatto ~1500–3000 €).

Esimerkkihintoja toteutuneista urakoista:
190 m² tiilikaton pesu ja maalaus maksoi noin 3500 € (eli ~18 €/m²) eräässä kohteessa.
120 m² peltikaton huoltomaalaus (pesu, ruosteenpoisto, maalaus) kustansi noin 2800 € (~23 €/m²). Laajemmassa rivitalokohteessa 300 m² peltikatto maalattiin 5800 €:lla (noin 19 €/m²). Kuten esimerkeistä näkee, yksikköhinta pienenee usein katon koon kasvaessa.

Kotitalousvähennys: Muistathan, että teettäessäsi työn ammattilaisella, on työkorvauksen osuudesta mahdollisuus saada verotuksessa kotitalousvähennystä. Vuonna 2025 kattomaalauksen työosuudesta voi vähentää 40 % verotuksessa, maksimissaan 2250 € per henkilö (vuosittainen omavastuu 100 €). Käytännössä kahden hengen taloudessa voi siis saada jopa 4500 € takaisin verotuksessa, mikä kannattaa huomioida laskiessa maalaustyön nettokustannusta.

Kustannusten jakautuminen: Tyypillisesti noin 70–80 % kattomaalauksen kustannuksista on työ- ja kalustokuluja, ja 20–30 % materiaaleja. Maalit kattavat ison alan – esimerkiksi 200 m² katon kaksinkertaiseen maalaukseen voi kulua 40–80 litraa maalia, joka maksaa ehkä 400–800 €. Lisäksi pesuaineisiin, pohjamaaleihin ja tarvikkeisiin kuluu jokin satasen osa. Pääosa hinnasta muodostuu siis ammattilaisen työajasta, johon sisältyy myös mahdollisten telineiden pystytys, siivous sekä siirtymät.

Kilpailuta työ aina useammalla urakoitsijalla saadaksesi realistisen hinta-arvion. Kysy tarjouksen erittelyä: kuuluuko hintaan kaikki vai tuleeko esimerkiksi pesu tai telinevuokra erikseen. Tarjouksia vertaillessa halvin ei aina ole paras – kiinnitä huomiota urakoitsijan maineeseen, antavatko he työlleen takuun, ja millaista maalia he aikovat käyttää.

Yleiset virheet katon maalauksessa ja niiden välttäminen

Kattomaalauksessa toistuu muutama yleinen sudenkuoppa, jotka voivat heikentää lopputulosta. Seuraavassa on listattu tavallisimpia virheitä ja ohjeita niiden välttämiseksi:

• Puutteellinen puhdistus ja esikäsittely: Yleisin virhe on laistaa pohjatöissä. Jos katon pinnalle jää likaa, pölyä, rasvaa, irtomaalia tai ruostetta, uusi maali ei tartu kunnolla. Tällöin maalipinta saattaa hilseillä nopeasti tai kosteus pääsee edelleen materiaalin sisään.
  
  Ratkaisu: käytä riittävästi aikaa katon huolelliseen pesuun ja vanhan hilseilevän pinnan poistoon. Anna katon kuivua ennen maalausta. Muista myös korjata kaikki vauriot (esim. ruosteiset pellit paikka- tai vaihtomaalilla, rikkinäiset tiilet uusiksi, huovan repeämät paikkamassalla) – maali ei korjaa rakenteellisia ongelmia.
  
• Väärät sääolosuhteet maalaushetkellä: Maalausta ei tule tehdä sateella tai heti sateen uhan alla. Myös katon pinnalle tiivistyvä aamukaste tai illan kosteus voivat pilata tuoreen maalipinnan, aiheuttaen kiillottomia läikkiä tai heikentäen tartuntaa.
  
  Liian kuuma sää on haitaksi etenkin peltikaton maalauksessa: metallipinta voi kuumentua yli +50 °C, jolloin maali kuivuu ennen kuin ehtii tasoittua ja tarttua kunnolla, aiheuttaen huokosia ja heikon kiinnityksen.
  
  Ratkaisu: maalaa poutapäivänä, kun lämpötila on noin +10–+25 °C ja ilma suhteellisen kuiva. Aloita maalaus vasta aamukasteen haihduttua ja lopeta ajoissa iltapäivällä, jotta pinta ehtii kuivua ennen yötä.
  
  Älä maalaa suorassa auringonpaahteessa keskipäivällä, jos vältettävissä – valitse mieluiten pilvipouta tai työskentele varjon puolella taloa. Tuulisella säällä vältä ruiskumaalausta, koska maalia menee hukkaan ja tulos on laikukas; tuulella suosi telaa/pensseliä tai odota tyynempää hetkeä.
  
• Sopimaton maali tai ohentaminen: Väärän tuotteen käyttö on kohtalokasta kestävyyden kannalta. Esimerkiksi tavallinen ulkoseinämaali ei sovellu peltikatolle, koska se ei muodosta tarpeeksi joustavaa ja tiivistä kalvoa metallille. Samoin huonolaatuinen halpamaali voi haalistua parissa vuodessa.
  
  Ratkaisu: valitse aina kattomateriaalillesi tarkoitettu maali ja noudata valmistajan ohjeita sekoituksessa ja mahdollisessa ohentamisessa. Maalin liiallinen ohentaminen heikentää sen suojaavia ominaisuuksia ja peittävyyttä – ohennus on ok vain pohjakerroksessa valmistajan suosituksen mukaan.
  
  Varmista maalia valitessa, että tuote kestää UV-säteilyä ja Suomen säitä (lämpötilan vaihtelut, lumi, jää). Sekoita maali huolellisesti ennen käyttöä ja käytön aikana, jotta pigmentit jakautuvat tasan ja sävy pysyy yhtenäisenä koko työn ajan.
  
• Väärä levitystekniikka: Aloittelijalle voi sattua teknisiä virheitä maalatessa. Tyypillisiä ovat esimerkiksi liian paksu kerros maalia kerralla, josta seuraa valumia ja pitkä kuivumisaika. Maali on parempi levittää kahtena ohuempana kerroksena kuin yhtenä paksuna.
  
  Suihkumaalauksessa virhe on pitää suutinta eri etäisyyksillä – tällöin osa pinnasta saa paksun kerroksen ja osa liian ohuen. Telamaalauksessa taas voi painaa telaa liikaa tai unohtaa lisätä maalia tarpeeksi usein, mikä jättää epätasaisen lopputuloksen.
  
  Ratkaisu: harjoittele maalaustekniikkaa huomaamattomaan kohtaan (esim. autotallin katolle tai talon takapuolelle) ennen koko katon maalausta. Pidä ruiskun suutin tasaisesti ~20–30 cm etäisyydellä pinnasta ja liikuta tasaista vauhtia.
  Pyöritä telaa rauhallisesti, limittäin edellisen vedon kanssa, ja kastamalla tela uudestaan maaliin riittävän usein. Pensselillä maalatessa käytä mieluummin useampia ohuita vetoja kuin yrität kerralla paksua kerrosta.
  
• Turvallisuuden laiminlyönti: Eräs ”virhe” on myös aliarvioida työn vaativuus. Katolla kiirehtiminen tai epäasianmukaiset työtavat voivat johtaa tapaturmiin.
  
  Ratkaisu: panosta turvallisuuteen kuten aiemmin todettu – käytä valjaita, älä työskentele yksin ja ota ammattilainen avuksi jos epäilet omia taitojasi korkealla työskentelyssä. Terveys on aina tärkeämpi kuin maalipinnan pikku virhe – katon voi maalata uudelleen, mutta onnettomuuden seurauksia ei voi perua.

Milloin katon maalaus kannattaa tehdä?

Paras ajankohta katon maalaukselle Suomessa on yleensä myöhäinen kevät, kesä tai alkusyksy, jolloin sää on riittävän lämmin ja kuiva. Katon tulee olla täysin kuiva maalattaessa, joten pitkät poutajaksot ovat ihanteellisia. Keväällä huhti–kesäkuussa lumi on sulanut ja kattopinnat ehtineet kuivua, mutta helteet eivät vielä vaivaa – tämä on otollista aikaa maalaamiselle.

Myös loppukesä ja alkusyksy (elo–syyskuu) voivat olla hyviä, kunhan sateita ei ole liikaa. Vältä maalaamista talvella tai myöhään syksyllä: lämpötilan tulee yleensä olla vähintään +5 °C (mielellään yli +10 °C) sekä maalaamisen että maalin kuivumisen ajan. Yöpakkanen on selvä este – maali ei kuivu oikein ja voi jopa jäätyä pilalle.

Ihanteellinen sää maalaukselle on pilvipoutainen päivä noin +10…+20 °C lämpötilassa, kun ilmankosteus on kohtalainen (alle ~80 %). Liian kuumalla säällä (pinnan lämpö yli +40 °C) maali kuivuu liian nopeaan ja tartunta heikkenee, joten vältä esimerkiksi paahteista keskipäivää peltikatolla.

Pyri ajoittamaan maalaus siten, että sadetta ei ole ainakaan 24 tuntiin työn jälkeen – tuore maalipinta tarvitsee kuivumisajan sateelta suojassa. Katso sääennusteet etukäteen ja varaa tarvittaessa vaihtoehtoisia päiviä työn tekemiseen, jos säät muuttuvat.

Päivän ajasta kannattaa huomioida kastemäärän muodostuminen: älä maalaa liian aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jotta pinnalle ei tule kosteaa kastetta ennen maalin kuivumista. Paras aloittaa maalaus aamiaisen jälkeen, kun aurinko on ehtinyt kuivata yön kosteuden katolta, ja lopettaa iltapäivällä hyvissä ajoin ennen iltakasteen laskeutumista. Näin varmistetaan, että maalikalvo ehtii pölykuivaksi ennen kosteuden tuloa.

Tuulisuus on toinen tekijä: maltillinen tuulenvire voi jopa olla hyväksi liuottimien haihtumisen kannalta, mutta kova tuuli haittaa erityisesti ruiskumaalausta ja tekee työstä vaarallisempaa huojuttaen telineitä. Valitse siis tyyni tai vain heikkotuulinen päivä ruiskutyölle, tai käytä telaa/pensseliä tuulisemmalla säällä.

Yhteenvetona: paras vuodenaika maalata katto on toukokuusta syyskuuhun, tilanteen mukaan. Vältä sateita ja kylmiä kelejä, sekä keskikesän äärihelteitä peltikaton osalta. Huolehdi, että kattotyö voidaan tehdä rauhassa usean peräkkäisen poutapäivän aikana. Tarvittaessa jaottele työvaiheet eri päiville (esim. pesu yhtenä päivänä, maalaus seuraavina), mutta pidä mielessä että pesun jälkeen katon on oltava täysin kuiva ennen maalausta vaikka se tarkoittaisi muutaman lisäpäivän odottelua.

Itse maalaus vs. ammattilaisen käyttö

Moni pohtii, kannattaako katon maalaus tehdä omatoimisesti vai palkata ammattilainen. Molemmissa on etuja ja riskejä:

Itse tehtynä:
Suurin hyöty on kustannussäästö – säästät urakoitsijan työvoimakulut ja mahdollisesti voit käyttää rahat parempiin materiaaleihin. Omatoiminen maalaus antaa myös vapauden edetä omaan tahtiin ja tehdä työ juuri haluamallasi tavalla.

Kuitenkin itse maalatessa vastaat kaikesta: sinulla on oltava oikeat välineet, huolehdittava työturvallisuudesta ja osattava tekniikat siinä missä ammattilainenkin. Työ on fyysisesti raskasta ja tapahtuu korkealla – korkean paikan kammo tai epävarmuus kattotyöskentelystä ovat merkkejä, ettei työ ehkä sovellu itse tehtäväksi. Jos pohjatyöt tai maalaus epäonnistuvat kokemattomuuden takia, lopputuloksen kestävyys voi heikentyä merkittävästi.

Pahimmillaan väärin tehty maalaus voi johtaa siihen, että työ joudutaan tekemään uudelleen paljon aiemmin kuin pitäisi, syöden säästetyn rahan. Omatoimimaalari ei myöskään saa työlleen takuuta, ja mahdollisista vahingoista (esim. jos maalia roiskuu naapuruston autoihin tai jos katolla sattuu onnettomuus) on itse vastuussa.

Ammattilaisen palkkaaminen:
Urakoitsijan käyttäminen tuo varmuutta lopputulokseen. Kokenut maalari osaa kaikki työvaiheet alusta loppuun ja tunnistaa juuri sinun kattosi erityistarpeet.

Ammattilaisella on käytössään tarkoituksenmukaiset työvälineet (esim. henkilönostin, ammattitason maaliruisku) ja tarvittavat turvavarusteet, ja hän osaa myös ajoittaa työn oikeisiin sääolosuhteisiin kokemuksen perusteella.

Laadukas urakoitsija myöntää työlleen takuun, joten jos maalipinnassa ilmenisi vikoja, ne korjataan ilman lisämaksua. Tietenkin ammattilaisen palkkaaminen on kalliimpaa kuin pelkät materiaalikustannukset, mutta usein työn kestävyys ja laatu korvaavat lisähinnan – hyvä maalaus kestää helposti vuosia pidempään kuin huonosti tehty, joten pitkällä tähtäimellä ammattilainen voi olla taloudellisesti kannattava valinta.

Lisäksi kotitalousvähennys keventää ammattityön kustannusta, jolloin hintaa voidaan kompensoida verotuksessa. Ammattilainen huolehtii myös työturvallisuudesta; heillä on vakuutukset kunnossa, joten mahdolliset vahingot kattavat vakuutusyhtiö (tämä on tärkeää – varmista aina urakoitsijan vastuuvakuutus!)r.

Yhteenveto valinnasta: Jos sinulla on kokemusta maalauksesta, hyvät varusteet, ei korkean paikan kammoa ja kohde on suhteellisen yksinkertainen (esim. matala harjakatto, jonka pinta-ala on maltillinen), voit hyvällä suunnittelulla onnistua itse maalauksessa. Tällöin saat rahallista säästöä ja oppimiskokemuksen. Muulloin – tai jos pienikin epävarmuus kalvaa – pyydä ammattilaisilta tarjouksia. Voit myös harkita työn osittamista: esimerkiksi teet itse pesun ja puhdistuksen, ja palkkaat ammattilaisen tekemään varsinaisen maalauksen. Monet maalausfirmat suostuvat tähän, kunhan työnjako sovitaan selkeästi.

Vinkkejä urakoitsijan valintaan ja laadun varmistamiseen

Päätitpä sitten teettää koko työn ammattilaisella tai osan siitä, oikean urakoitsijan valinta ja työn laadun varmistaminen etukäteen on erittäin tärkeää. Tässä on muutamia vinkkejä:

• Kilpailuta useampi tekijä: Pyydä tarjouksia useammalta kattojen maalaukseen erikoistuneelta yritykseltä. Näin saat vertailupohjaa hinnasta ja ymmärrät, mitä työhön sisältyy. Älä valitse sokkona halvinta – katso, mitä kukin tarjous sisältää (pesu, pohjatyöt, materiaalit, takuuaika) ja onko urakoitsijalla suosituksia.
  
• Kysy kotitalousvähennyksestä: Varmista urakoitsijalta, että työ on kotitalousvähennyskelpoista, ja pyydä lasku erittelemään työn osuus erikseen. Useimmat remonttifirmat tuntevat vähennyksen ja voivat neuvoa sinua sen hakemisessa. Kotitalousvähennyksen hyödyntäminen voi säästää satoja euroja, joten älä unohda sitä.
  
• Tee kirjallinen sopimus: Sovittuasi urakoitsijan kanssa, laadi kirjallinen sopimus tai tilausvahvistus. Siinä tulee yksilöidä hinta, työn laajuus, aikataulu, käytettävät materiaalit ja menetelmät sekä mahdollinen takuu. Kirjallinen sopimus ehkäisee väärinkäsityksiä – esimerkiksi varmista, kuuluuko hintaan loppusiivous, jätteiden poisvienti, vanhan maalin hävitys, telineiden pystytys jne. Kaikki olennainen kannattaa kirjata.
  
• Kysy työn kestosta ja aikataulusta: Ammattilaisen tulisi pystyä arvioimaan, kuinka kauan työ kestää (pohjatyöt + maalaus) ja millä aikataululla he voivat työn suorittaa. Selvitä myös, miten he aikovat huomioida sääolosuhteet – hyvä urakoitsija seuraa ennusteita ja tarvittaessa joustaa aikataulussa, jos poutajakso vaihtuu sateisiin. Ole varuillasi, jos tekijä lupaa liian tiukkaa aikataulua ottamatta säävaroja huomioon.
  
• Referenssit ja takuu: Pyydä nähdä aiempia vastaavia kohteita, joita urakoitsija on maalannut (valokuvia tai jopa käyntikohteita). Kysy myös, millainen takuu työlle annetaan – tyypillisesti kattopinnoitukselle voidaan antaa esim. 2–5 vuoden takuu, jolloin sinulla on turvaa siltä varalta, että maali alkaisi hilseillä ennen aikojaan. Yrityksen halukkuus seistä työnsä takana on hyvä merkki laadusta.
  
• Käytettävät maalit ja työmenetelmät: Varmista, mitä maalia urakoitsija aikoo käyttää ja sopiiko se katollesi (esim. tiilikatolle tiilimaali, ei mitään ”yleismaalia”). Kysy myös, aikooko hän maalata ruiskulla, telalla vai siveltimellä – ja hyväksyvätkö naapurisi mahdollisen ruiskumaalauksen (sovitaan suojauksista). Hyvä urakoitsija selittää mielellään, miten aikoo työssä edetä.
  
• Hintaerittely ja lisätyöt: Pyydä tarjoukseen erittely, joka kattaa kaikki vaiheet. Selvitä tulevatko pohjatyöt, pesu ja mahdolliset korjaukset samaan hintaan vai veloitetaanko niistä erikseen.
  
  Jotkut firmat tarjoavat pakettina ”pesu+maalaus”, toiset saattavat periä lisämaksun esimerkiksi lahovaurioisen puun korjaamisesta tms. Mitä tarkemmin sovit etukäteen, sitä vähemmän yllätyksiä laskussa. Sovi myös, miten toimitaan, jos työssä löytyy odottamattomia vaurioita (esim. ruodelaudoitus mätä tms.) – otetaanko ne erikseen työn alle ja miten kustannus määritellään.
  
• Vastuuvakuutus ja lupa-asiat: Varmista, että urakoitsijalla on voimassaoleva vastuuvakuutus. Se korvaa mahdolliset vahingot, joita työn aikana voisi sattua (esim. maalitahra naapuritalon autossa tai työntekijän tapaturma). Ammattilainen huolehtii yleensä myös tarvittavista lupa-asioista: telineiden pystytyksestä talon viereen, katutilan käytöstä, jne., mutta on hyvä varmistaa, että kaikki on kunnossa ennen työn alkua.

Kun olet valinnut urakoitsijan, pidä yhteyttä ja valvo työn edistymistä. Ei tarvitse seistä vieressä häiritsemässä, mutta käy välillä katsomassa, että työ etenee sovitusti. Kysy rohkeasti, jos jokin vaihe mietityttää – hyvä ammattilainen selittää mitä tekee. Työn valmistuttua tarkista yhdessä urakoitsijan kanssa lopputulos (käy läpi, että kaikki sovitut osat on maalattu, paikat siivottu ja roskat viety). Vasta kun olet tyytyväinen, maksa loppulasku. Näillä keinoilla varmistat, että kattosi maalauksesta tulee laadukas ja kestävä.